My February

Huhhu oon varmaa huonoin bloggaaja ikinä. En oo taaskaa melkee kuukautee mitää kirjotellu, oikeestaa iha vaa sen takii etten oo millää vaa jaksanu. Nyt ku sitte koitan muistella et mitäs täs nyt on tapahtunu viime aikoin ni ei oikee mitää ees palaudu mielee.. Mun muistilla ei pitkälle pötkitä.. Onneks sitte kännyn kuvat muistuttelee kivasti et mitäs täs nyt taas on tullu tehtyy tän kuukauden aikana.

Oltii yks lauantai tos pari viikkoo sitte Meghanin kuoron konsertis Delta State Universitys. Meghan kuuluu kahtee kuoroo, meijän koulun kuoroo sekä semmosee DeSoton lahjakkaiden kuoroo, ja tää siis oli toi DeSoton kuoro. Oli tosi hienon kuulost, mut vähä se sit alko puuduttaa vähän ajan päästä.

Meghan sai kans pari viikkoo sitte VIHDOIN ajokortin ! Mä olin varmaa viel enemmä innoissaa siitä ku se ite. Ollaa sit menty ain kouluu sen autolla ja ollaa Meghanin kaa käyty tosi paljo useemmi ulkona syömässä ja tehty semmosii pikkusii reissui jonnekki, ku on johonki ollu "ihan pakko" päästä. Pääasias nää meijän reissut on ollu semmosii et ollaa menty kiertoreittii ja popitettu ja laulettu oikeen kurkku suorana. Nää on kyl semmosii hetkii mitä tuun tosi paljo kaipaamaan ku tuun takas Suomee. Must ja Meghanist on tullu nii läheisii näitten kuukausien aikana. Se on mulle oikeesti jo sisko. Joskus meillä menee niin pahasti hermo toisiimme, mut sellasta se sisaruushan on. :) Mietin tos yks päivä et mitä mä teen sitte ilman sitä Suomessa. Oon tajunnu et kaikki kaverit jää tänne, mut sitä en ollu tajunnu et Meghanki jää tänne. Mul tuli iha vedet silmii ku aloin tota miettii..

Sitte tos oli kans toi ystävänpäivä. Kaikki kaupat oli jo monta viikkoo etukätee täynnä punasta ja vaaleenpunasta, nalleja, suklaata, ilmapalloja ja kaikkea muuta mahollista. Mä viettelin ystävänpäivän kotona ja hengailin iha vaa kavereiden kaa. Oikeen puolimmaises kuvas näkyy mitä sain ystävänpäivä lahjaks. Sain siis tommosen valokuvakehyksen mis on mun yks lempparikuvista musta, Beasta ja Meghanista. Sitte sain kukan ja suklaarasian.

Ja tiettyhä mulla oli tos kans mun 18-vuotis synttärit heti ystävänpäivän jälkeen ! Eka vuos ku mul on kouluu mun synttäripäivänä. Oli tosi hauska ku kaikki koulus onnitteli ja tuli sielt parit onnittelut suomekski. Illalla sitte Kaci tuli meille suoraa koulusta ja myöhemmi tuli kans Sarah, Carson, Walter ja Ben ja mentii sitte porukalla syömää mun lemppari ravintolaa. Sen jälkee mentii himaa ja Vincent ja Codyki tuli viel meijän kaa juhlistamaa mua ja syömää Brendan tekemää kakkuu.

Täs on vähä kuvii et mitä nyt sitte sain lahjaks. Mun hostperheeltä sain tos keskellä olevat korut. Ametistit sen takii ku ametisti on helmikuun kivi. Vähä pelottaa käyttää noita missää ku on sen verran kalliin näköset. Sitte Bealta sain varmaa isoimman lahjan. Se anto mulle tommosen scrapbookin, mist oonki pitkää jo puhunu et pitäis ostaa ja alkaa täyttelee kaikil kuvilla ja muistoilla. Siel sisällä oli piiitkä piiiitkä kirje ja vikalla sivulla oli mulle lentoliput Italiaan nyt tulevalle elokuulle ! Mun ilme oli kyl näkemisen arvonen, ku koitin tajuta et onks ne oikeesti lentoliput. Elikkäs ensi kesänä sitte kaheksaks päiväks Italiaan. Mun kaveri, Wyatt, anto mulle suklaata ja tommosen kortin mikä näkyyki oikees alakulmas. Oli ihan pakko laittaa seki tänne ku nauroin sille nii pitkää. Siel sisäl lukee "Thought you might like some roasted nuts for your birthday." Toi on jotenki nii Wyatt... Mun Suomi perheen lahja ei ehtiny ihan ajallaan perille, mut tuli sitte seuraavana päivänä perille. Sieltä löyty tietenkin Fazerin suklaata ja purkkaa, lupaus ajokortista heti ku tuun takasin Suomeen, synttäri- ja ystävänpäiväkortti. Siel oli kans kuvas oleva mieskalenteri, mikä on mun äidin opiskelukavereiden tekemä, ja sisältä löyty jo joillekki päiville laitettuja muistiinpanoja, mm. kesäkuun puoliväliin muistilappu: "Alahan kiireesti tulla kotiin päin! Täällä sinua kaivataan!" En tiiä oonko jotenki super tunteikas mut ku luin ton muistilapun ni kyl mul pari kyynelt vierähti poskille... Ikävä on kova ♥ Ja sitte viimeisenä yks mun lemppareista: valokuvakirja mun koko elämästä tähän asti. 18 aukeemaa täynnä kuvia. Eka aukeema on mun ihka ensimmäisestä vuodesta, ja siitä eteenpäin sitten 1-vuotis, 2-vuotis, 3-vuotis jne. aina 17 ikävuoteen asti.

Viime viikonloppuna oltii kattomassa meijän koulun baseball pelii. Oli tosi hauskaa ! Mun ihka ensimmäinen baseball peli ikinä. Olin kokoajan kyselemässä Meghanilta kaikista säännöistä, ku se tietää kaiken baseballista ku se ite on pelannu pitkää softballii. Pojat pelas kaks pelii, jotka kummatki kesti suunnillee sen kaks tuntii. Auringon laskiessa koko ajan alemmas, tuli koko ajan kylmempi ja kylmempi. Istuskeltii siel sitte 100 viltin alla ja siltiki täristii kylmästä, mut sinnikkäästi istuttii siellä pelien loppuu asti ja kannustettii DC voittoon molemmissa peleissä. Go Jags !

Sit muute oonki vaa hengaillu kavereiden kaa. Yks päivä käytii perheen kans syömässä ja juhlistamassa Meghanin ajokorttia, yhtenä päivänä mentii Meghanin kaa extempore shoppailu kierrokselle ja sitä enne käytii piirtelemässä Jimmyn auton ikkunoihin. Carsonin kaa on tullu hengailtuu aikas paljo kans viimeaikoina. Sitte viimeviikonloppuna kävin Ty:n kanssa leffassa kattomas Save Heavenin. Tosi hyvä leffa !!! Sitte yks päivä koulul oli meijän kevät joukkueiden esittely jota mentii Meghanin kans kattoo. Siel oli track, golf, tennis, painon nosto, baseball ja softball joukkueet. Sitte tänää sainki jo mun prom lipun ! Huhtikuun 4. päivä siis Memphis Zoo:ssa tanssahdellaan ! Alkaa paniikkiki kertyy et mistäs ja millo löydän mulle prom mekon !

Sitte yks asia mist oon nyt tosi innoissaa ja mul on kännykässäki kunno countdown meneillää sitä varte. Nimittäääin, mun Suomi perhe tulee tänne meille spring breakin aikana ! Tasan 10 päivää ja nään ne ! En malta enää odottaa pidempää ! Tuntuu et päivät matelee ku odotan vaa spring breakii nii paljo. Bean vanhemmat tulee huomenna meille ja viettelee tän tulevan viikon tääl. Lennän niitte kans 9. päivä New Yorkii mihi mun Suomi perhe sitte lentää kans samana päivänä. Vietellää siel sitte kaks yötä ja 11. päivä lennetään Nykistä New Orleansii rannikolle yheks yöks. Sieltä sitte ajellaan tiistaina meille tänne Olive Branchii ja vietetää vikat muutamat päivät täällä. En jaksa oottaa et pääsen näyttää mun perheelle et millases paikassa oon nää 7 kuukautta oikeen elelly. Vähän epäilen ettei siit puheen tulvasta tuu millään loppua ku nähää ekaa kertaa ja päästää kunnol päivittää kuulumisii. Tavallaa hirvittää et mun perhe on jo tulos tänne, kosk se on taas yks merkki siitä kui pitkällä tää mun vuos jo on. Loppu lähenee huimaa vauhtii...